Keinoja vauvan syöttämiseen

Markus Majaluoma: Suu auki, Hulda, Pottusammakko tulee! WSOY 2008. Sivuja 38.

Kun lapset tutustuvat kirjallisuuteen ja oppivat sitä rakastamaan, ei kuvakirjan merkitystä voi väheksyä. Kerronnan visuaalisella aspektilla on tärkeä merkitys kielen oppimisessa. Useinhan kuvakirjaa luetaan pienelle lapselle ääneen, jolloin kuvan ja sanan suhde täydentävät toisiaan. Kuvakirja on myös katselukirja, jota lapsi voi ikään kuin lukea ilman sanoja. Hän voi muotoilla sanoja ja kerrontaa kuvien ja muistinsa varassa.

Markus Majaluoman kuvittama ja kirjoittama kuvakirja Suu auki, Hulda, Pottusammakko tulee! on varsin tiivis teos. Tarina alkaa sisäkannen kuvasta, missä Jalmari-isä nostaa pihan ryytimaasta porkkanan. Omilla jaloillaan seisova Hulda-vauva ihmettelee porkkanaa. Jalmari tietää, että Hulda ei pidä porkkanasta, joten hän soseuttaa sen. Kuvassa sose roiskuu veikeästi Jalmarin otsalle, samalla kun Hulda-vauva mutustaa syöttötuolissa naattia.

Tarinan juju on keksiä keino, miten syömään haluton lapsi saadaan avaamaan suunsa. Jalmari esittää pendolinonkuljettajaa, merirosvoa ja pottusammakkoa vuoroin kattila, huivi ja varsin villi sammakonaamari päässään. Sitten Jalmari piiloutuu kaappiin purjomursuksi. Hulda pelästyy ja alkaa itkeä. Lopulta Jalmari keksii vinhan potturobotin, jonka avulla Huldan suu saadaan auki.

Teos sopii mainiosti ääneen luettavaksi ja katseltavaksi. Teksti on lyhyttä ja suurikokoista. Tarina saattaa olla hyödyksi perheen ruokailutuokiossa.

Ilmalentoja suolikaasulla

Jo Nesbø: Tohtori Proktorin pierupulveri. Kuv. Per Dybvig. Suom. Outi Menna. Gummerus 2009. Sivuja 205.                                                   Tarina kertoo pienemmästä pojasta kuin pieni, Ällistä. Hän on näsäviisas punapää ja varsin villi.  Älli on yhtä taitava soittamaan saksofonia kuin joku jatsiukko. Mutta Ällin musiikinope inhoaa Älliä eikä ota tätä koulun orkesteriin. Yksi tarinan hauska kohta onkin se, kun Älli soittaa musiikin opelta niin sanotusti jauhot suuhun. Älli on myös taitavan räväkkä suustaan. Hänestä tulee mieleen Muumi-kirjojen Pikku Myy.

Älli tutustuu naapurissa asuvaan hulluun professoriin, tohtori Proktoriin. Professori kehittää yhdessä Ällin ja naapurin Liisin kanssa ilmalentoja aiheuttavan pierupulverin. Älli ja Liisi kauppaavat pulveria koulussa, ja siitä tule jymyjuttu. Piereskely on räjähtävän hauskaa!

Ilkeiden kaksosten Totin ja Tiituksen häijy isä haluaa varastaa pierupulverin ja hakea sille patentin. Tohtori Proktori eikä Älli voi asialle mitään, koska poliisi pidättää heidät pierupulverin laittomasta myynnistä.

Villissä seikkailussa Älli eksyy Oslon viemäriverkostoon ja kohtaa siellä asustavan nälkäisen kuristajakäärmeen, jolle Älli on maukas suupala. Silloin pierupulverin voima osoittautuu korvaamattomaksi.

Tohtori Proktorin pierupulveri on hyvin humoristinen kirja. Toisaalta pieruhuumori saattaa ärsyttää joitakin lukijoita. Pieru nyt kuitenkin kuuluu ihmisen elämään, eikä piereskely ole loppujen lopuksi tarinan merkittävin anti.

Ällin tapainen näsäviisas ja ajatuksiltaan hieman anarkistinen poika edustaa mielestäni mainiosti sellaisia älykkäitä poikia, joiden on hiukan vaikea sopeutua koulun kuriin ja päivärytmiin. Ällin piirteistä tulee mieleen myös Peppi Pitkätossu, joka on samalla tavalla omalaatuinen ja yhteiskunnan sääntöihin vastahakoisesti sopeutuva tyyppi.

Suosittelen teosta ehkäpä noin 10-13-vuotiaille lukijoille. Vanhemmillekin lukijoille Älli on tutustumisen arvoinen tyyppi. Hän antaa melko lailla ajattelemisen aihetta viisasteluineen.

Jo Nesbø on norjalainen rockmuusikko ja jännityskirjailija. Pierupulveri on hänen ensimmäinen lastenromaaninsa. Se saa keväällä jatkoa, kun Tohtori Proktorin aika-amme ilmestyy.

Runo joka kuulle

Tiitinen Esko-Pekka: Opri-kissan onnenvuosi. Kuvittanut Tuula Tiitinen. Tammi 2009. Sivuja 32.

Kuvarunokirja Opri-kissan onnenvuosi sisältää 12 runoa sekä suuria sivun tai aukeaman kokoisia kuvituskuvia vuodenkierron tunnelmaan liittyen. Kuvat ovat selkeitä ja värikkäitä.

Tammikuun runossa Opri-kissa lämmittelee uunilla pupusen kanssa, helmikuussa Opri hiihtää ja hyppää mäkeä, maaliskuussa se viettää mummon kanssa pääsiäistä, huhtikuussa ulkoilee kevätsäässä ja toukokuussa rehkii toukotöitä mummon perässä pellolla.

Kesäkuu keskittyy juhannusillan tunnelmaan. Heinäkuussa on tietysti hellettä ja kissa tainnoksissa. Siksipä Opri uumoilee uimisen kauhistusta. Elokuun yössä Opri kohtaa lehmän, joka kohoaa tähdeksi taivaalle. Opri-kissa oppii, että tahdonvoima on painovoimaa mahtavampi asia.

Syyskuun runo tunnelmoi syksyn väreistä. Kun lokakuun sadesäät muuttuvat ongelmaksi, on parasta kutsua possu ja polle tupaan, ja sitten kemut pystyyn. Marraskuussa Opri pyörittelee mummon kanssa ensilumesta lumiukon. Joulukuun runo keskittyy jouluun. Tonttu kuiskaa: "Joka antaa toiselle, se joulumielen saa."

Kirjan runoissa korostuvat vuodenaika- ja luonnon kierto sekä niihin liittyvät perinteet. Ainoastaan elokuun runo ylittää realismin rajat. Kaikkinensa runojen kerronta, riimittely ja rytmi on selkeää ja sujuvaa. Yhdessä iloisten kuvien kanssa ne viehättävät lapsia ja tutustuttavat vuodenkiertoon helpolla tavalla.

Kuukkeli kateissa

Riina Katajavuori: Pentti miesten Lapin-reissulla. Kuv. Salla Savolainen. Tammi 2008. Sivuja 31.

Pentti lähtee talvilomareissulle Lappiin isoisänsä ja itsensä ikäisen enon kanssa. Kaupungissa noustaan matkan aluksi jännittävään yöjunaan. Makuuvaunun ihmeellisyyttä kuvataan realistisesti: ahdasta on mutta viihtyisää.

Perillä lomapaikka lienee vanhan savottakämpän pihapiiriin kasvanut pikkuruinen lomakylä, jonka äijät ovat toisilleen tuttuja. Omassa mökissä ei ole sähköjä eikä sisävessaakaan. Makuupussien pakkaskestävyydestä ei mainita rivilläkään. Kuitenkin kirjailija piirtää tunnelman esiin mainiosti: "Uni tulee luokse pehmeästi, niin kuin poron turpa nuuhkisi suljettuja silmiä."

Kun kerran Lapissa ollaan, lasketellaan pujottelumäessä, hiihdetään tunturilla ja palellutaan. Minä jään kaipaamaan Lapin eläimistön kohtaamista. Missä ovat riekot ja kuukkelit, joiden maille matka alun alkaen tehdään? Poroja sentään on kuvituksessa, joka yhdessä tekstin kanssa luo tämän kuvakirjan tarinasta realistisen ja toiminnallisen kuvauksen lomareissusta Lappiin.

Sellaisenaan kirja on lapsille jännittävää luettavaa ja muisteltavaa junareissuista lomalle, sukuloimaan ynnä sensemmoisiin. Tarina antaa lapselle vertailupohjaa omille kokemuksille.