Filosofiselta kannalta katsoen oikea vastaus otsikon kysymykseen on kyllä.
Perusteluni logiikka on yksinkertainen: jos jumala on olemassa, on myös luonnon
väkeä olemassa. Tai kääntäen: jumalaa ei ole eikä muitakaan
yliaistillisia olentoja kuten haltioita, maahisia, keijuja, menninkäisiä, enkeleitä ja... niin se käy.
Marja Lehtinen, Helge Salo ja Armen Salo: Haltiain kertomaa. Elämän taiasta ja elämästä luonnonhenkien kanssa. Basam Books 2012.
 |
| http://www.voimantie.auttaa.fi/ |
Haltiain kertomaa sisältää parikymmentä
tarinaa, joiden sanotaan olevan kirjoittajiensa kanavoimaa luonnonhenkien tai luonnon väen puhetta. Kirjoittajien mukaan nämä olennot ovat alati kanssamme ns.
arvollisessa arjessa, mutta oravanpyörään eksynyt ihminen ei vain heitä huomaa
- hippusia, kotihaltioita ja tonttuja, maahisia ja menninkäisiä, puupaimenia,
vetehisiä ja ilmattaria.
Nämä olennot sallivat ihmisen kokea itsensä esimerkiksi pensaan
kahahduksessa tyynellä ilmalla tai taivaalla hahmona ottavana pilvenä. Kun
sydän avataan arvolliseen arkeen keskittyneessä läsnäolon tilassa, esimerkiksi
metsässä liikuttaessa, voi luonnon väen kanssa päästä lähempään yhteyteen.
Kirjoittajien mukaan luonnon väki toivoo, että tekisimme niin. Syynä on se,
että meidän ihmisten on aika herätä unestamme ja ryhtyä yhteistyöhön ympäröivän
luonnon kanssa; ihmisen tarkoitus on hoitaa maapalloa yhdessä luonnon väen
kanssa.
Kirjan tarinoissa kuvaillaan luonnon väen tekemisiä ja olemusta sekä
suhdetta ihmiseen. Ihmiset ja eläimet ovat maailmassa läsnä fyysisesti ja
henkisesti, luonnon väki on puolestaan henkisesti muttei fyysisesti.
Tapaamme kotihaltioita kuten Pyrrin, Tuulahduksen ja Torrin, joka esittelee
sydämensä valitun Matildan. Kirjoittajat aterioitsevat yhdessä heidän kanssaan:
ihmiset nauttivat herkkuja ja haltiat herkkujen eetteriä. Suklaan ja banaanin
eetteri on erityisesti haltiain mieleen.
Puupaimen Aarron näyttää naavaiselta puunrungolta, jolla on päässään korkea
hiippalakki ja pitkä naavaparta. Hän on kovin huolissaan ihmisen tavasta kohdella
luontoa. Servakki-menninkäinen puolestaan on rempseä reissumies, joka pukeutuu
mielellään vihreään nuttuun ja hattuun. Kengät ovat kippurakärkiset, ja hänen
pussihousuissaan on valtavat taskut, koska aina pitää olla kaikenlaista mukana.
Servakki on kovin kiinnostunut ihmisistä, koska näissä on tapahtunut viime
vuosina uutta ja merkittävää avautumista.
Haltian kertomaa ei ole satukirja vaan pikemminkin tietokirja, jonka
kirjastoluokitus on elämänfilosofia ja elämäntaito. Teos sopii yhdessä lasten
kanssa luettavaksi lapsenmielisille, arvoisessa arjessa. Gha-Lar (=kiitos
haltia kielellä).
Tekstit
