Lastenromaani Minä ja Muro kertoo yhdeksänvuotiaasta Lauhasta, jolla ei ole muita ystäviä kuin uninallensa Muro. Sen kanssa Lauha on jatkuvassa dialogissa eksistenssistään, sillä hänellä ei ole kotonakaan keskustelukumppania isästään, äidistään ja pikkuveljestään huolimatta. Perheenjäsenten kuvaus on niukkaa mutta riittävää, jotta vanhempien välinpitämättömyys tyttärestään tulee teoksen kompositiossa vakuuttavasti ilmaistuksi.
Koulussa Lauha jätetään välituntileikeissä ja oppituntien ryhmätöissä ulkopuolelle. Opettajan kylmäkiskoisuus Lauhaa kohtaan kuvataan samalla tavalla niukasti mutta vakuuttavasti kuin vanhempien välinpitämättömyys. Kiusaamistilanteisiin ei ole koulussa aina helppo puuttua, mutta varmasti on myös totta, että osaltaan kiusaamisen yleisyyteen vaikuttaa opettajan haluttomuus tai kyvyttömyys puuttua tilanteisiin.
Lauha kasvaa tarinan kehittyessä vahvemmaksi. Muutoksen voima on ysiluokkalainen Heta, josta tulee Lauhan ystävä. Molemmat ovat intohimoisia piirtäjiä. Heta pitää Lauhan puolia, mutta hän joutuu asettumaan vastatusten opettajan kanssa, mikä ei kuitenkaan saa mainittavaa kohtauksta eikä kuvausta. Tarinan kasvattaminen näiltä osin olisi tn. vienyt teosta nuortenromaanin suuntaan, sillä tarinan tyypeistä henkilöksi kasvaa juuri Heta Lauhan ohella.
Rouva Huu kysyy kirjoittaessaan Minä ja Murosta Lasten-
kirjahyllyssään, missä menee lastenkirjan kipuraja. Yhdyn hänen kysymykseensä ja suosittelen tätä kirjaa pikemminkin yläkoululaisille kuin alakoululaisille, sillä lapsille teos vaikuttaa olevan ahdistavaa luettavaa. Itsekin ahdistuin tarinan alkupuolella, mutta loppua kohden lukija kokee katharsiksen, kun tarina alkaa saada iloisia sävyjä. Lauha saa vihdoinkin ystävän, Santun, joka osoittaa rohkeutta ja luonteenlujuutta osoittaessaan muille pojille, että mitä hittoa sitten, että hän haluaa piirtää Lauhan kanssa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti